Moi!
Ollaan vietetty taas yksi vuosi saitin kanssa askarrellessa. Paljon on tapahtunut. Saitilla kävijämäärät kasvavat, ideat uusista jutuista pyörii mielessä, kehitystä, proggiksia saatu loppuun ja uusiin mahdollisuuksiin tartutaan taas ensi vuonna. Toivotaan, että ensi vuodesta tulee vilkas ja upea.
Mua pyydettiin kirjoittamaan Joulusta ja erilaisista Joulun makupareista. Yritin pitkään miettiä, mitä kirjoittaisin. En keksinyt muuta, kuin klassikot. Ja mun mielestä siitä Joulussa on nimenomaan kyse. Perinteistä. Jouluisin saa lukea uusista ideoista miten tuunata jouluruokaa. Mä en pysty sanomaan, että mun Jouluun kuuluu punaviinissä haudutetut päärynät rommikreemillä. Odotan kerran vuodessa nautittavaa luumukiisseliä ja kermavaahtoa. Uskon monen samaistuvan. Siksi laitan tähän muutaman kappaleen omista Joulun lempijutuista. Omia suosikkejaan ja asioita Joulusta saa jakaa! Kinkku. Tuskin tarvii perusteluja. Tähän yltiömäisen rasvaisen suolaisen ihanan possunjalkapalaan liittyy kaikilla omanlaisensa perinteet. Meillä faija paistoi kinkun edellisenä yönä, aamulla sai snadit biusat testiin, että ties mitä odottaa. Joulupöydässä kinkku syötiin ja syödään ihan liian tulisen itsetehdyn sinapin kanssa, joka kuitenkin on just hyvä tähän hetkeen. Parin päivän jälkeen mutsi sit keitteli hernerokkaa tammikuulle. Tsekatkaa blogin puolelta Henkan faijan kinkunpaisto-ohjeet. Klikkaa tästä ohjeeseen. Tikissä.
Joulupöytä. Kaikilla on sama rooli, joka vuonna. Faija hoitaa kinkun, mutsi tsekkaa laatikot. Rosolli ostetaan valmiina, mutta sillin kera. Mutsille sillillä, muille ilman. Mulle jää aina vaatimattomasti se kermavaahdon tekeminen luumukiisselille. Broidille kuuluu olla mustia oliiveja, ei edes kalamata oliiveja. Niitä EL Doradon mustaksi värjättyjä. Juustoja on laitettu pöytään noin 30 hengelle, on sitten ruokailijoita viisi tai kahdeksan. Valaistus kynttilöillä ja tiskialtaan päällä oleva valo päälle. Telkkari kiinni. Kaikki istuu samoilla paikoilla. Tiedostamattomia asioita, mutta hemmetin tärkeitä.
Perhe. Oma jälkikasvu on varttunut ja nyt on tiedossa toinen Joulu kotona, tänäkään vuonna ei matkusteta mummolaan vaan ollaan kutsuttu mummot, pappa ja ukki meille aatoksi. Tehdään omia perinteitä, jotka varmasti muovaantuvat vielä ja kaipaavat ajan tuomaa särmää. Kaikissa Jouluissa, kuitenkin ollaan saatu kokoonnuttua yhteen ja vietetty aikaa perheen kesken. Asioita, joita haluaisin omankin jälkikasvun muistavan, arvostavan ja vaalivan. Odotan kutsua teidän koteihin, kun perheenne kasvavat.
Kirjoitin tekstin yhdeltä istumalta enempiä funtsimatta. Luettuani tajusin, että oikeastaan teksti käsitteli enemmän kiitollisuutta, kuin ruokaa. Uskon voivani kirjoittaa meidän kaikkien kolmen puolesta, kun sanon kiitokset kaikille teille, jotka jaksatte lukea meidän tekstiä, reseptiikka ja ajatuksia. Kiitos myös kaikille mahtaville yhteistyökumppaneille vuodelta 2019. Hyvää Joulun odotusta ja mahtavinta uutta vuotta 2020!
