Klassisia makupareja on paljon. Ruokafaktaa ja höpönlöpöä vielä enemmän. Aloitan tällä juttusarjani: ”Makupareista ja muusta”. Tänään kirjoitan muutamat esimerkit ja kerron, miten voit pienellä ajattelulla tuoda tätä tietoutta omaan ruoanlaittoosi. Lopussa nostan esiin pari hieman erikoisempaa makuparia, joihin olen törmännyt työskennellessäni kokkina. Mä en aina tiedä, mistä te haluatte lukea. Helpottakaa mua ja ehdotelkaa rohkeasti aiheita, joista haluaisitte kirjoitettavan.
Makupareja miettiessä on hyvä muistaa suun kaikki viisi perusmakua: makea, suolainen, karvas, hapan ja umami. Umami on ruokahalua herättävä maku, joka korostaa kaiken muun makua. Sitä löytyy sipuleista, kypsästä tomaatista, soijasta ja monesta muusta raaka-aineesta, jota olet ehkä tietämättäsi sen sisältävän umamia käyttänyt.
Kaneli
Kaneli tuonee teidänkin mieleen ensimmäisenä riisipuuron ja omenaiset jälkiruoat. Näinhän sen kuuluukin olla ja hyvä niin. Kaneli sisältää oman makuarominsa lisäksi kumariinia, joka vahvistaa ruoan omaa makua. Intialaisessa ruoanlaitossa kaneli maistuu liharuokien kanssa. Itse tykkään lisätä aavistuksen kanelia valmistaessani tomaattipohjaisia pastakastikkeita. Tomaatti on umamin lähde, jota kaneli vahvistaa. Tomaatti menee pH-arvoltaan happaman puolelle, joten kannattaa pyöristää kastikkeen makua pienellä määrällä sokeria.
Raparperi
Raparperikiisseli on parempaa kermavaahdon kanssa. Raparperipiirakka on herkullista vaniljajäätelön kera. Miksi? Raparperi on hapanta, se sisältää oksaalihappoa. Oksaalihappo sitoo kalsiumia, joten on jopa fiksua nauttia maitopohjaisia tuotteita raparperin kanssa yhtä aikaa. Raparperia valmistettaessa on hyvä muistaa maitotuotteiden lisäksi aikamme paholainen, sokeri. Kokeile korvata osa, tai kokonaan käyttämäsi valkoinen sokeri jälkiruoissa intiaanisokerilla. Intiaanisokeri antaa hieman lakritsimaisen ja karamellimaisen maun, eikä sitä tarvitse käyttää niin paljoa, kuin valkoista sokeria.
Porsas
Omasta mielestäni on hieman vaikea lähteä tuijottamaan tiettyjä makuja lihan kaveriksi. Perusolettamus on, että liha on hyvää suolalla ja mustapippurilla maustettuna. Otetaan hieman tarkempaan tuijotukseen porsaanliha. Porsaanlihalle ominaista on sen oma rasva. Joten voidaan kysyä, mitä tarvitaan saadaksemme ruoasta muutakin, kuin pelkkää synkkää jynkytystä. Hapokkaat lisukkeet ja kastike auttavat. Eikö jo aikoinaan kokonaisena avonuotiolla grillatun possun suuhun laitettu omena. Kokeile kevyesti karamellisoida omenalohkoja ja posauta karamellisoinnin lopussa hieman balsamicoa ja kuivaa omenasiideriä, nosta lohkot pois ja keitä pannulla kastike kasaan. Päälisukkeeksi perunaa haluamassa muodossa, jota voit maustaa metsäsienillä saadaksesi paljon puhuttua umamia ruokaan. Ei huono.
Nokkelaa, erikoista, hyvää
Lupasin loppuun pari henkilökohtaista makuyhdistelmää, jotka on yllättänyt. En lähde avaamaan näitä älyttömästi. Ensimmäiseksi on pakko ottaa ravintola Luomossa tarjottu jälkiruoka Tatti & Suklaa. Herkkutateista valmistettu jäätelö, suklaamacaron ja kuusikakkua. Annos esteettisesti näytti herkkutatilta, joka kasvaa sammalmättäästä. Maun puolesta kaikessa oli hieman karamellia, joka sitoi homman yhteen. Herkullista, vaikka ei siltä kuulosta. Luomossa törmäsin jälkiruokiin nimeltään Suklaa & Sinihomejuusto, sekä Omena & Curry. Kuulostaa erikoiselta, mutta kaikki hyvää. Usko pois.
